Lapsesi viedään sinulta

Lapsesi viedään sinulta

perjantai 31. tammikuuta 2014

1. Uusimpia kirjoituksia ja neuvoja pakkohuostaanoton uhatessa!

...................................................................

Alavuutelainen lakiasianneuvoja /kunnanvaltuutettu (Ps) Yrjö Paukkunen kirjoitti fb:ssä näin 15.11. 2016: ” Huostaanottojen kustannukset ja ongelmat alkavat vähentyä meidän seutukunnaltamme nyt, kun tekemämme soteulkoistus näyttää tehokkuutensa.

Huostaanottoja ja sijoituksia on purettu ja niistä säästyneillä varoilla on voitu palkata jo lähes 10 uutta työntekijää ennalta ehkäisevään perheiden auttamiseen, eivätkä kustannukset ole kasvaneet, päinvastoin.

Kummalliseksi asian tekee se, että kun vuosia olen vaatinut tällaisia muutoksia meidänkin sosiaalitomessa ja valtuustossa, ei mitään ole tapahtunut, sossu ja muut päättäjät kun ovat toimineet itsevaltaisesti ja täysin sokeasti ymmärtämättä kokonaisuuksia.

Vasta nyt kun meidän yhteisyrityksemme toimesta on asiaan puututtu on tilanne korjaantunut jo runsaassa puolessa vuodessa.

..................................................................

Kala ei tarvitse polkupyörää eikä diagnoosi lastensuojelua


Kirj. Elena Uuusitalo 9.1. 2015



Lastensuojelun piiriin otetaan asiakkaiksi perheitä, joissa esiintyy ongelmia.
Eräs näistä ongelmista on lapsen tai nuoren käytös.

Puhutaan kouluvaikeuksista, vuorovaikutusongelmista, rajattomuudesta, agressiivisuudesta, ennakoimattomasta käytöksestä tai keskittymiskyvyttömyydestä. .... Kirjoitus jatkuu. Lue koko kirjoitus tästä. Klikkaa linkkiä: ---> 

http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/8-yleisimpia-virheellisia-tekosyita.html
....................................................................
Lastensuojelusta tuli kasvubisnestä jo vuosia sitten
 


Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläinen Oy on nykymuodossaan vain iilimadon lailla rahastamassa Suomea (kuntia ja kaupunkeja). Eikä se ole edes suomalainen, sillä sen emoyhtiö on ruotsalainen Ambea AB.  Suurin osa  tuotosta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan tavalliset kuntalaiset veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita (Singaporea, Ruotsia). Lue lisää täältä (klikkaa linkkiä), siellä artikkeli nr. 4 - - - >
http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/18.html

.....................................................................
Oululaisten kaksospoikien ja heidän perheensä piina vain jatkuu





  

Oulun kaksoispoikien tapaukselle olen avannut tällä SLUT-sivustolla oman blogiarkistolansion (nr. 22.), jossa seurataan tapauksen kulkua aina siihen saakka kunnes pojat palautetaan perheeseen.  Kirjoitin presidentille 16.6. 2014  ja sain vastauksen 26.6. -2014 .... lue lisää täältä, klikkaa linkkiä - - - >  http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/20.html  
.......................................................................

                           Tiedote, kesä 2015

        Kaksoispojat ovat vihdoinkin päässeet kotiin! 

...........................................................................



Esimerkkejä perheiden taistelusta

LaSu:n eli lastensuojelun pimeä puoli

Lue tältä uudelta blogi sivustolta tositarinoita LASu:n pimeästä puolesta. Tällaista todellakin tapahtuu Suomessa.






Anne: Itse olen sitä mieltä, että jos näistä järkyttävistä ja maallisin silmin täysin laittomista LaSu:n väärinkäytösksitä ei puhuta ja kirjoiteta oikeilla nimillä, niin muutosta ei saada kuuna päivänä aikaan, vaan sama meno jatkuu.



Tulkaa ihmeessä, vanhemmat, rohkeasti ulos kuorestanne! Olette menettäneet kalleimpanne, aarteenne, lapsenne, joten mitä vielä pahempaa voisitte menettää? Te olette nujerrettuja. Teidät on peloiteltu ja uhkailtu vaikenemaan. LaSu:lla on salassapitovelvollisuus teidän asiastanne ... ei teillä..... kirjoitus jatkuu. Lue enemmän täältä: - - - > http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/16.html



( eli, blogiarkisto-otsikon nr. 18. Lastensuojelun todella pahoja virheitä: kertomuksia.

 sisällä artikkeli nr. 2 )
 ........................................................................

Entä, jos perheet lähtisivät liikkeelle? Entä sitten?


Ote kirjoituksesta, kirj. varatuomari Leeni Ikonen: ”Kukaan ei osaa kertoa kansalle syitä, joiden perusteella liki 18 000 lasta on siirretty pois kodeistaan. Tilastotietoja ei ole, mutta viranomainen väittää tietävänsä todelliset syyt. ”... Tasaisen tappavalla tahdilla julkisuuteen nousee tapauksia, joissa lastensuojelun virkamiesten työ näyttäytyy hyytävältä. Yksi tällaisista on pikku Eerikan tapaus, jossa pienen lapsen annetaan kuolla lastensuojelun ammattilaisten suojeluksessa. ” ... Lue lisää täältä:
.............................................................................
Tositarina lastensuojelun pimeästä puolesta. Itsekokenut, nuori nainen kertoo.


Tuomas Pellonperä  laittoi levityksen tämän nuoren naisen tarinan, näillä saatesanoilla: ”Nyt en enää pyydä, vaan mä vaadin, että tämä tarina jaetaan. ... Miksi? ... Siksi, että tämä tarina on tosi ja kertoo siitä lasten pakkosijoitus- ja huostaanottolaitosten raadollisesta puolesta ennenkuulumattoman koskettavalla tavalla. Kyyneliltä en itse välttynyt, kun tämän luin. Herkimmätkin, lukekaa, sillä tälläistä se on. Totuus. Onneksi tälläistä ei ole kaikkialla, mutta otatteko riskin, että mahdollisesti tälläistä on teidän lapsellanne, tai tuttunne lapsella? Tämä tarina ei ole minun kirjoittama. En osaa kirjoittaa näin koskettavasti”.

Tuomas, toimin kuten vaadit ja laitoin tositarinan tänne  ”Suomen Lastensuojelun Uhrien tuki”- sivustolle ( eli lyhyesti ”SLUT”-sivulle) ja myös facebookiin levitykseen. Huom! Kaikki te tämän sivuston lukijat, laittakaa tekin tämä tarina levitykseen, sillä tästä ei enää saa vaieta. Totuus lastensuojelun ”pimeästä” puolesta on tultava julki. ...jatkuu ...

Tästä voitte käydä lukemassa tämän nuoren naisen kirjoittaman tositarinan blogiarkiston ostikosta nr. 8 ja siellä artikeli nr. 1). Klikkaa tätä linkkiä.  http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/6-kertomuksia-sijaiskodeista.html
..............................................................................................................
1. APUA! Pakkohuostaanotto uhkaa!
 

Ei näin saa tehdä .... Tämä on niin väärin .... Auttakaa meitä?

Vasta sitten, kun väärin ja jopa tekaistuin perustein lapsesi pakkohuostaanotto tapahtuu sinulle itsellesi tai jollekin läheisellesi, niin ymmärrät millainen hirvittävä rikos on viedä äidiltä ja isältä lapsi väkisin ja jopa poliisin avustamana lastenkotiin tai sijaiperheeseen. Et pysy puolustautumaan sosiaaliviranomaisia vastaan mitenkään, sillä he väittävät, että heillä on lain mukaan oikeus toimia näin. Syytä "kidnappaukseen" sinulle ei kerrota, ja jos kerrotaan, niin saat tietää sen vasta kuukausien päästä oikeussalissa, jos nimittäin olet vienyt pakkohuostaanoton oikeuteen. Et tiedä lääkitäänkö sinun lastasi jollain tavalla pakkohuostaanotossa tai miten lapsesi siellä voi. Pakkohuostaanoton purkaminen oikeusteitse voi viedä kuukausia ja jopa vuosia ja pahimmassa tapauksessa voi mennä monta vuotta ennenkuin lapsesi palautetaan sinulle ... jos palutetaan koskaan. Näinkin on käynyt, että kun käräjäistuin on tuominnut sosiaaliviranomaiset palauttamaan lapsesi, niin sosiaaliviranomaiset keksivät uusia syitä jatkaa huostaanottoa. Eikä juuri ketään panna näistä kauheista rikkomuksista vastuuseen.
...............................................................................................................

APUA! Mikä neuvoksi? Mitä tehdä?

Sisältö:
1. Toimi näin! Hengitä rauhallisesti ja pidä pääsi kylmänä ja mieti!
2. Vaadi kaikesta mustaa valkoisella!
3. Et saa tavata lapsiasi tai olla mitenkään yhteydessä heihin.
4. Videoi, nauhoita ja hanki todistajia
5. Avioerotilanteessa toinen puolisoista voi kostaa lasten kautta toiselle
6. Et saa lastasi/lapsiasi takaisin tilapäisestä sijoituksesta
7. Oikeus saada päättää ja tietää lapsesi hoidosta myös lapsesi ollessa huostaanotettuna.
8. Vanhemmat, hoitakaa itseänne!
9. Nyrkkisääntö
10. ....
................................................................
 Lastensuojelu, huostaanotto,  pakkohuostaanotto,  pakkosijoitus - mielivaltaistako?

1. Toimi näin! Hengitä rauhallisesti ja pidä pääsi kylmänä ja mieti!

Kun pelkäät, että lapsesi viedään sinulta väkisin ja ilman suostumustasi pakkohuostaanotolla, ja pidät näitä sosiaalitoimivirkamiehien toimia epäoikeudenmukaisina, niin toimi ensiksi näin:

Mieti tarkasti onko huostaanotosta lapsellesi haittaa, eli, olisiko tosiasia niin, että oma tilanteesi on niin toivoton ja niin emäsurkea, että on vain hyväksi lapselle päästä jonnekin väliaikaisesti turvaan, jotta tilanteesi saadaa parempaan kuntooon, ja lapsi/lapset voi sitten myöhemmin palata luoksesi, kun kaikki on kunnossa.

Jos olet vakaasti sitä mieltä, että ylläoleva oletus on täyttä ”bull-shittiä”, eli ”potaskaa” ja että pakkohuostaanotolle ei  teidän perheen tapauksessa ole minkäänlaisia juridisia perusteita, niin toimi näin: lukitse ovet ja ikkunat ja soita apua, jos pelkäät etkä luota viranomaisiin pätkääkään. 

Soita siis hyvä ihminen ihmeessä apua, sillä sinun ei tarvitse olettaa, että sinun pitää nyt tehdä päätös, että selviydytkö/selviydyttekö teitä uhkaavasta tilantesta yksin vai ette. Uhkaavassa ja pahalta näyttävässä tilanteessa monikin ikäänkuin "halvaantuu" ...menee toimintakyvyttömäksi, ja varsinkin, jos poliisien kanssa tullaan kotiovelle jyskyttämään. Soita aivan ensimmäiseksi kotiisi tukihenkilöitä heti ja mahdollisimman paljon, äläkä avaa ovea, ja jos sinulla ei ole ketään kenelle soittaa, niin soita esim.johinkin näihin tämä "SLUT"-blogisivuston "apureitten" puhelinnumeroihin (klikkaa blogiarkiston otsikkoa nr. 2, sarake oikealla), jos sinulla on sellaiseen vain aikaa ja mahdollisuuksia puhua puhelimessa! 

Näissä tukipuhelimien numeroissa on henkilöitä, jotka toimivat tiiminä, ja he panevat ”viisaat” päänsä yhteen, jotta saisit todellista apua heti eikä hetken päästä. Täällä toimitaan sen periaatteen mukaan, että pienikin apu on apu, ja koskaan emme sano, että ”sorry”, ei me mitään voi, sillä aina voidaan tehdä jotain.

(Välihuomautus : Tämä "SLUT" -sivusto on vast´ ikään avattu, pe. 30.1.-!4, joten tänne ei vielä ole kerennyt ilmottautua "apureita" ... mutta eiköhän tämä toiminta ala pikkuhiljaa käynnistymään.)

Joskus pelkkä puhuminenkin puhelimessa auttaa ja rauhoitut ja aivosi alkaa toimia normaalisti ja teet viisaita ja rationaalisia päätöksiä, koska langan päässä voi olla toinen ihminen, jolla on kokemusta tällaisesta. Hän voi sanoa, että nyt kyllä panikoit turhaan, ja että hätä ei ole lainkaan tämän näköinen. Tai toisenlaisessa tapauksessa langanpäässä oleva henkilö "haistaa palaneen käryä" ja varoittaa sinua, että nyt kannattaa olla tarkkana kuin porkkana ja soittaa nyt pikaisesti apua paikalle: sukulaisia, ystäviä, naapureita, palokunta tai vaikka armeija apuun, koska tilanne on nyt äärimmäisen hälyttävä. 

Älä missään nimessä jää yksin odottamaan sellaista ihmettä, että sosiaaliviranomaiset tulisivat järkiinsä ja osoittaisivat edes joitain myötätunnon tai empatian merkkejä. Odota ja toivo hyvää, mutta varaudu pahimpaan.


2. Vaadi kaikesta mustaa valkoisella!


Kaikesta on saatava faktat paperilla. Alä ikinä luota sosiaaliviranomaisen pelkkään sanalliseen lupaukseen. Hyvässäkin huostaanottotilanteessa pyydä (vaadi) sosiaaliviranomaisilta kirjallinen vakuus siitä, että lapsi luovutetaan sinulle välittömästi takaisin, kun olet saanut tarvittavaa apua ja tilanne kotona ja hoidossasi on hallinnassa. Pyydä myös kirjallinen suostumus, että sinua ei eroteta ilman todella raskauttavia syitä lapsestasi, vaan saat tavata ja pitää muutenkin yhteyttä lapseen tänä huostaaottoaikana. 

On myös hyvä, jos pystyt esittämään eriävän mielipiteesi vastapuolelle myös kirjallisena mahdollisimman pian, kun kuulet tai saat muuten tietoosi asioita, jota lapselle/lapsillesi on tehty sosiaaliviraston tai esim. sosiaalivirnaomaisen, kuraattorin, psykologin, psykiatrin tai lääkärin alkuunpanemana tai toimesta. Sinun on oikeus saada tieto kirjallisena lapsesi saamasta mahdollisesta hoidosta eli n.s. ”epikriisi”; lääkärin tai psykiatrin kirjoittama hoitokertomus, ja sama koskee psykologin lausuntoa. – Nyrkkisääntönä on, että: ”Kaikki tärkeä kirjallisena”; kokous- ja kuulemispöytäkirjat yms. Älä koskaan luota puheisiin ja suullisiin lupauksiin. Vaikka paikalla olisi useita sosiaaliviranomaisia kuulemassa todistajina, niin viranomaiset pitävät aina toinen toistensa puolia, joten mahdollisessa kuulemiskokouksessa tai oikeudenkäynnissä ei viranomaisten suullisista lupauksista ole mitään hyötyä.


3. Et saa tavata lapsiasi tai olla mitenkään yhteydessä heihin.


Voi olla, että pakkohuostanotto-tapauksessa harkitaan erikseen ja erityisistä syistä pitää  lapsi/lapset erossa molemmista tai vain toisesta vanhemmasta (esim, vakava pahoinpitely, insesti, todella vakava päihde tai/ja huumeongelma). Etenkin pahoissa pahoinpitely- ja insesti epäilyissä voidaan toisen tai molempien syyllisen vanhemman yhteydenpito lapseen/lapsiin kieltää tyystin.

Epäselvissä tapauksissa arvioidaan,  että saatko sinä tai avio-/avopuolisosi tavata lapsiasi vapaasti, vaan ainoastaan vain valvotuissa olosuhteissa.

Pyydä silti aina kaikki ne perustelut ja päätökset toimenpiteistä kirjallisina, ja erityisesti sellaisissa tapauksissa, jotka suunnitellaan tehtävän ilman sinun tai puolisosi suostumusta.



4. Videoi, nauhoita ja hanki todistajia


Hanki paikalle ulkopuolisia todistajia pakkohuostaanotto-tilanteessa ja myös silloin, kun esim. sosiaalivirnaomaiset uhkailevat ja pelottelevat. Avain sana on ”TODISTEET”. Ilman todisteita sosiaaliviranomaiset voivat jyrätä ylitsesi mennen ja tullen, mutta video- tai äänitetodisteet paljastavat heidän katalat toimensa. Esimerkksi toisella kännykällä voi videotallennuksella nauhoittaa sinulle tulleen viranomaisten puhelun, jos pidät kaiutinta puhelimessasi päällä, vaikka olisit puhelun aikana puolison tai ystävän kanssa vaikkapa ostoksilla. Ja videokuva puolestaan todistaa tilanteen autentisuuden, eli että tilanne on aito eikä keinotekoisesti lavastettu.


5. Avioerotilanteessa puolisosi voi kostaa lasten kautta sinulle


Avioerotilanteessa tilanne voi olla todella paha, koska puolisosi voi kostaa sinulle lasten kautta erottammalla teidät tosistaan, ja silloin monesti voit saada niskaasi sellaista lokaa, jonka todistaminen vääräksi on todella aikaa ja voimavaroja vievää. Ota yhteyttä alueesi oikeusaputoimistoon, jos sinulla itselläsi ei ole varaa asianajajaan.



6. Et saa lastasi/lapsiasi takaisin tilapäisestä sijoituksesta


Valitettavasti on tullut julkisuuttenkin esiin tapauksia, joissa äiti/isä/molemmat on juotunut pakosta pyytämään apua tilapaisesti lasten- ja kodinhoitoon ja silloin on kodinhoitajan sijaan tarjottu  sosiaalitoimen taholta esim. sijaisperhettä tilapaäiseksi ratkaisuksi, joka sitten onkin vastoin vanhempien suostumuta sosiaalitoimen aloitteesta muodostunutkin jatkuvaksi sijoitukseksi, ja vanhemmat ovat joutuneet alkamaan toivottoman taistelun sosiaaliviranomaisia vastaan saadakseen lapsen/lapsensa takasin.


7. Oikeus saada päättää ja  tietää lapsesi hoidosta myös lapsesi ollessa huostaanotettuna.


On hyvä, jos pystyt esittämään eriävän mielipiteesi vastapuolelle (myös kirjallisena) mahdollisimman pian, kun kuulet tai saat muuten tietoosi asioita, jota lapselle/lapsillesi on tehty huostaanotossa sosiaaliviraston tai esim. sosiaaliviranomaisen, kuraattorin, psykologin, psykiatrin tai lääkärin alkuunpanemana tai toimesta.

Sinun on oikeus saada tieto kirjallisena lapsesi saamasta mahdollisesta hoidosta eli s. ”epikriisi”; lääkärin tai psykiatrin kirjoittama hoitokertomus, ja sama koskee psykologin lausuntoa. Sinulta ei saa salata mitää lastasi koskevaa. Virnaomaisten vaitiolovelvollisuus ei koske sinun lapsesi välistä tiedonkulkua ja suhdetta.

8. Vanhemmat, hoitakaa itseänne!

Vaikka tuntuu että koko maailma kaatuu päällenne ja että pakkohuostaanoton hirvittävyys miltei tappaa teidät, ja että lapsen/lasten kaipuun tuska ja huoli tulevaisuudesta miltei murtaa teidät, niin teidän on pidettävä huolta itsestänne. Teidän jaksamisenne on lastenne palastus. Puolikuntoisina ei teistä ole lapsillenne mitään hyötyä.

Vanhemmat - itkekää yhdessä ja yksin ja rukoilkaa. Tuskaa ei saa pitää sisällä. Teillä on täysi oikeus saada näyttää tuskanne. Jos perheeseen jää yksi tai useampia lapsia on teidän järjestettävä tilaisuus päivittäin saada purkaa tuskanne ulos,  niin että lapset eivät joudu näkemää ja kuulemaan  kaikkein kovimpia itku- ja huutokohtauksianne.  Hankikkaa lapsillenne hoitajan ja menkää vaikka autolla jonnekin ja puhukaa, itkekää ja huutakaa tuskanne ulos.

Hoitakaa kuntoanne vaikka minkä olis. Älkää alaoittako mitään hurja kuntotreeniä vaan käykää kävelyllä, uimassa, tai talvella laskettelmassa vaikka lasten kanssa pulkalla mäkeä. Syökää säännöllisesti ja terveellisesti vaikka ruoka ei maistuisikaan. Nukkukaa vaikka lääkkeillä, jollei uni muuten tule. Varokaa alkoholia kuin myrkkyä ... ja sithän se onkin.

Alkakaa pitämään päiväkirjaa. Kirjoittakaa kumpainenkin jotain joka päivä ylös ... vaikka vain ajatuksianne, tuntojanne, vaikka mitään kummoisempaa ei sen päivän aikana tapahtuisikaan.

Vaikka teistä tuntuu, että kotona olevan lapsen/lasten päivittäiseen hoitamiseen  ja arjen pyörittämiseen kuluu kaikki voimanne, niin silti pitäkää huolta myös omasta ulkonäöstänne. Käykää kampaajalla, parturissa, ja ostakaa itsellenne jotain siistiä päällepantavaa, sillä ettehän halua näyttää homsuiselta, jos jonnekin yllättäen tiedät kutsutaan, tai että kotiinne tulee yllätäen vaikkapa ”sossu-partio”  yllätysvierailulle.

Jolette itse jaksa enää pitää kotianne tiptop-kunnossa, niin varmasti ystävät, sukulaiset naapurit auttavat. He ymmärtävät kyllä minne teidän voimanne ovat huvenneet.


9. Nyrkkisääntö:


 Kaikki tärkeä aina ja joka paikassa ja tilanteessa kirjallisena”. Älä koskaan luota viranomaisten puheisiin ja suullisiin lupauksiin. Muista, että vaikka paikalla olisi useita sosiaaliviranomaisia kuulemassa todistajina, niin viranomaiset pitävät aina toinen toistensa puolia, joten mahdollisessa kuulemiskokouksessa tai oikeudenkäynnissä ei virnaomaisten suullisista lupauksista ole mitään hyötyä. Eli, muistin virkistämiseski: hanki todistaja/todistajia paikalle. Älä ole tilanteessa yksin. Nauhoita ja videokuvaa mahdollisimman paljon, sillä siihen sinulla on lain suoma oikeus, johon sinun ei tarvitse pyytää sosiaaliviranomaisilta erikseen lupaa. Jopa oikeudenkäynneissä on lupa nauhoittaa. 
...........................................

Pieni opas eri tilanteisiin LaSu:n (Lastensuojelun) kanssa



Tietokirjan "135 päivää" omasta lastensuojelupainajaisestaan kirjoittanut Tiina Bergström antaa ohjeita lastensuojeluasiakkaille. Hänen ohjeensa ovat:

1) Vaadi itsellesi nopeasti lastensuojelun kirjaukset ja muistiinpanot.
2) Pidä tarkkaa huolta kirjausten sanavalinnoista.
3) Sinulla ja lapsillasi on oikeus tukihenkilöön.
4) Nauhoita keskustelut ja palaverit.
5) Hanki pian juristi ja terapeutti.
6) Jää sairaslomalle, koska muutoin et jaksa taistella lastensuojelua vastaan.
7) Älä luota lastensuojeluvirkailijoihin "neuvonantajina".

8) Puhu kokemuksistasi luottohenkilöittesi kanssa.





 Kirjauksista/muistiinpanoista:

Vaadi ne itsellesi, sinulla on siihen oikeus, ja mahdollisimman nopeasti. LaSu (lastensuojelu) saattaa sanoa, että haluaa pyyntösi kirjallisena – mutta se ei ole ongelma. Kirjoitat vaikka kuulakärkikynällä paperin, jossa on henkilötietosi, ajankohta miltä haluat kirjaukset ja nimikirjoitus alla.

LaSun suusta saattaa kuulua esim. seuraava lause: "Mihin sä niitä tarttet?"

Mikä oli mielestäni suht´hölmö kysymys. Itse ainakin halusin, ja haluan edelleen tietää, mitä minusta on kirjoitettu kyseisen viraston tietoihin.

Toinen kysymys on: "Miksi nopeasti?" Siksi, että työntekijä siellä saattaa koska tahansa kirjoittaa muistiinpanonsa uudelleen. Ja kirjata niihin ihan mitä tahansa.

Tässä kohtaa ikävimmillään LaSu voittaa, siis jos mennään sana sanaa vastaan tilanteeseen.

LaSulla on myöskin taipumusta runoilla suomen kieli uusiksi. Olen lukenut ties kuinka monesta kirjauksesta, että "Tiina myöntää...", "Tiina tunnustaa...".

Ensinnäkin, en koskaan ole myöntänyt tai tunnustanut heille yhtikäs mitään, ei ole ollut mitään kohtaa, missä olisin joutunut tekemään niin. Sen sijaan kerroin (!) asioita, mikä on ihan toinen juttu. Sitä paitsi tommonen myöntäminen ja tunnustaminen kuulostaa jo siltä, että olisin tehnyt jotain rikollista, jonka sitten myöhemmin myöntäisin tai tunnustaisin.


 Asioiden kertomisesta, luottamisesta:

Työtekijät haluavat, että luotat heihin.

Olen kuullut lauseita: "Jos nyt kertoisit ihan luottamuksellisesti...", "Tämä jää ihan meidän väliseksi...".

Mutta ei. Mikään ei jää "meidän väliseksi". LaSun virkailijat ovat töissä, he eivät ole ystäviäsi.

Pikemminkin heidän halunsa saada luottamuksesi johtuu siitä, että he etsivät toiminnalleen jotakin syytä. Pienikin asia/lause riittää, koska sen voi taas kirjata näyttämään ihan toiselta, hyvinkin suurelta asialta.

Esimerkiksi pojaltani kysyttiin: "Kuinka monta kertaa olet nähnyt äitisi juovuksissa?"

Poikani vastasi: "Niinku koko elämän aikana?"

Työntekijä: "Niin. Koko elämäsi aikana."

Poikani katsoi minua syvälle silmiin. Vastasin sekä katseellani että sanoin: "Kerro vaan. Ihan rehellisesti, ei ole mitään syytä, miksi et voisi tehdä niin."

Poikani mietti pitkään ja hartaasti, ja vastasi: "Niinku siis ihan koko elämän aikana. Ehkä neljä tai viis kertaa."

Saatuani muistiinpanot niissä lukee: "Lapsi sanoo nähneensä äidin juovuksissa ainakin neljä tai viisi kertaa."

Ehkä on aivan eri asia kuin ainakin. Ainakin kuulostaa samalta kuin vähintään. Ja näin taas saatiin tämäkin keskustelu näyttämään siltä, että minulla olisi jotain salattavaa.

Luottamisesta noin yleisesti, se on tapa saada ihminen puhumaan ilman sen suurempaa harkintaa. Virkailijoiden kanssa olet kuitenkin tilanteessa, jossa ajatukset eivät ole välttämättä kirkkaimmillaan vaan ihminen on hyvinkin haavoittuva. Luottaessasi saatat sanoa jotain, mitä jälkeenpäin kadut. Heidän tapansa toimia voi hyvinkin olla sellainen, että he yrittävät käyttää hyväksi emotionaalisesti herkkää ja haavoittuvaa tilaasi. Minun kohdallani oli niin, kunnes järki, ihan kylmä järki, astui kuvioihin.

"Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan."

Ja tuntui, että niin he juuri tekivät. Minua vastaan.



 Tukihenkilöstä:

Pyydä joku tapaamisiin LaSun kanssa, mukaasi heti alusta lähtien:

Yksi syy on se, että niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin: Jos mennään sana sanaa vastaan tilanteeseen, LaSu voittaa aina.

Ensinnäkin heitä on vastapuolella kaksi, joten yksinollessasi olet automaattisesti altavastaaja. Toisekseen – ja taas päästään kirjauksiin – he voivat kokousten jälkeen kirjoitella muistiinpanoihinsa ihan mitä haluavat.

Ensimmäinen ihminen joka kanssani oli, oli
oma äitini. Saatuani siitä kokouksesta kirjaukset, oli äitini niin raivoissaan, että harvemmin olen nähnyt.

Hänen sanoikseen oli kirjattu ties mitä puuta heinää ja kaiken lisäksi myös sellaista, joka ei liittynyt meidän perheeseemme mitenkään. Äitini soitti virkailijalle, kiroili kuin rantapiru, ja kuinka ollakaan: sain uudet/korjatut kirjaukset. Kehotuksella, että ensimmäiset voin sitten tuhota. En tuhonnut.

Lisää syitä, miksi kannattaa pyytää joku mukaan kokouksiin on, että tarvitset kaiken mahdollisen henkisen tuen ja turvan. Vaikka miten reippain mielin tapaamisiin virkailijoiden kanssa lähdet, on tilanne paikan päällä toinen. Niissä tilanteissa on käytännössä menossa "hyvä poliisi, paha poliisi" –ristikuulustelu.

Jos olet tilanteessa, että lapsesi on jo sijoitettu, on lapsilla myös oikeus saada tukihenkilö mukaan tapaamisiin, joissa LaSun työntekijät tapaavat heitä ilman sinua. Vanhempana olet itse jäävi tukihenkilöksi, mutta se voi olla kuka tahansa muu, esimerkiksi luotettava perhetuttu. Te saatte päättää sen itse. Näin myöskin vältetään lapsiin kohdistuva painostus, eikä heitä saada sanomaan, mitä nyt työtekijät milloinkin haluavat kuulla.

Itse löysin tämän tiedon vasta loppumetreillä, mutta ilman muuta olisin toiminut niin, jos olisin tiennyt.


Päihteistä:

Oletan, että yksi yleisimmistä syistä, joka johtaa LaSun puuttumiseen perhe-elämään, on päihteiden käyttö, oletettu tai todellinen.

Tämä on myös heille helpoin syy. Jos näin on, he todennäköisesti haluavat sinun menevän erilaisiin seuloihin. Sinun ei ole pakko mennä niihin, voit aivan hyvin kieltäytyä. Mutta se on kakspiippunen juttu. Jos kieltäydyt, "nousee huoli" tai "epäilys", jollaisena se myös kirjataan.

Itse ravasin kaiken maailman testeissä saaden täysin puhtaat paperit lopputuloksella: "Harmi. Kun se olisi ollut meille niin helppoa." Siis helppoa heille, että lapseni voidaan huostaanottaa päihteiden käytön johdosta. Ja koska mitään näyttöä päihteiden käytöstä ei heillä ollut, he halusivat yrittää saada näyttöä seulojen kautta.

Helppoa heille.


Mutta kun kohdallani tämäkään yritys löytää edes joku syy ei onnistunut, eikä ollut totta, syyksi kirjattiin, "epäselvä perhetilanne". Se taas voi tarkoittaa mitä hyvänsä – tai ei yhtään mitään.


Nauhoituksista:

Nauhoita keskustelut, sinulla on siihen juridinen oikeus. Voit tehdä sen salaa, mutta voit tehdä sen myös avoimesti. Itse nauhoitin ihan avoimesti, ja kirjausten sävy muuttui heti. Nauhoitettua keskustelua ei enää voi muuttaa, ei kirjauksissa eikä muualla. Enää ei olla sana sanaa vastaan tilanteessa.

Suosittelen myös kahta asiaa:

1) Hanki itsellesi hyvä terapeutti ja juristi.

Saat silloin, ainakin hetkittäin, myös mahdollisimman objektiivisen käsityksen tilanteesta. Terapeutille pääset purkamaan ahdistustasi ilman, että hän lähtee tunnepuolella sinun mukaasi. Ja juristilta saat erinomaisia juridisia neuvoja oikeuksistasi.

Mikäli mahdollista:

2) Hae itsellesi sairauslomaa. On henkisesti äärimmäisen uuvuttavaa olla LaSun kanssa tekemisissä ja sinulta kuluu siihen myös aikaa. Etsiessäsi tietoja, ollaksesi valmiina ties mihin tilanteisiin, syytöksiin jne. Se on hyvin raskas taistelu.

Vuonna 2010 LaSun työntekijät eivät neuvoneet / opastaneet minua ensimmäisessäkään edellä mainituista oikeuksistamme. Etsin tiedon minun ja lasteni oikeuksista itse. Osan löysin netistä, osan juristiltani, osan tutuiltani jne.

Muista aina, että LaSun työntekijät eivät ole ystäviäsi, eivät edes neuvonantajiasi.



Ja lopuksi: puhu!

Puhu. Huolimatta siitä, että tilanne saattaa tuntua hyvinkin häpeälliseltä ja nöyryyttävältä, puhu. Ihmisille, tuttaville, ystäville, lähipiirille. Saat tukea tilanteeseesi ja se helpottaa suunnattomasti.

Tulee myös olemaan ihmisiä, jotka kääntävät sinulle selkänsä, sille ei mahda mitään. Mutta he eivät silloin olleet myöskään arvoisiasi.

Ja sitten tulee olemaan ihmisiä, jotka seisovat rinnallasi, taistelevat kanssasi, puhuvat sinulle järkeä ja lohduttavat sinua ahdingossasi.

Sinä et ole yksin.   -  Tiina Bergström

 ..............................................

2. SLUT- sivuston vapaaehtoiset ”apurit”



Puhelimen päässä olevat ”apurit” eli vapaaehtoisvoimin toimiva palveleva puhelin:

”Apurille” voit soittaa tai tekstata tai ottaa yhteyttä sähköpostilla. Voit soittaa hätätapauksessa ihan millloin vain, mutta jollei ole kyseessä varsinainen hätätapaus, niin yritä soittaa klo. 9 – 21 välillä. Voit soittaa tai kirjoittaa silloin kun sinulla on paha olla ja ahdistaa. Minulta (Annelta) saat myös rukousapua ja varmasti myös monelta multakin. Muistattehan mitä Jeesus sanoi: ”Jos kaksi tai useampi rukoilee minun nimessäni, niin silloin Minä olen teidän keskellänne”,  ... eli silloin varmasti rukouksemme kuullaan.



 Jos haluat ”apuriksi”, niin lähetäthän tietoja itsestäsi. Kerro vapaasti mitä teet ja mitä osaat yms. sellaista kaikkea, ja lähetä kasvokuvasi ja puh. numerosi tähän osoitteeseen: anne_margareta[at]hotmail.com. Voit olla vaikka vain viikon tai pari auttavassa puhelimessa päivystämässä. Se, että haluat tulla auttavaan puhelimeen ”apuriksi”, ei edellytä laisinkaan, että istut kaiken aikaa puhelimen ääressä ja odotat soittoa, vaan se tarkoittaa sitä, että kuulut tiimiin, johonka kuuluville henkilöille joku apuatarvitseva voi soittaa hätätapauksessa ja silloinkin kuin vain on paha olla ja ahdistaa. Ja on vain hyvä, että puhelinnumeroita on tarpeeksi paljon, niin että edes joku vastaa.Me auttavan puhelimen tiimiläiset olemme vain pikainen ensiapu (emme ammattiauttajia) ja konsultoimme osaajia ja otamme yhteyttä sellaisin henkilöihin ja instansseihin, jotka todella voivat auttaa. Kun haluat pitää tuon tai lopettaa kokonaan aputiimissä päivystämisen, niin vain puhelinsoitto, tekstari tai e-maili Annelle riittää, ja numerosi poistetaan oitis sivultolta. No, broblem. 

Ja muistathan, että tästä apuri-ja tukitoiminnasta ei sinulle makseta sentin senttiä, eli vapaaehtoistyönä tätä me kaikki tehdään 

Toivon, että tämä  SLUT-sivusto saa enemmän "vakijäseniä" (kirjautuneita seuraajia) ja etenki seuraajia päättäjissä, jotta he tietävät missä milloinkin mennään lastensuojelussa.
..........................................................................

3. Ilmoitustalu. Tiedotuksia.


........................................................................................................

Järjestetään yhdessä LaSU-tapahtumia, seminaareja keskusteluiltoja ja ennenkaikkea mielenilmaisuja. Tässä ilmoitustaululla voitte ilmoittaa niistä täysin vapaasti. Minulle vain sähköpostia tulemaan.

Sosiaalivirkailijat toimivat kuntien kurjan tilanteen vuoksi ylityöllistettyinä, lapsiasiavaltuutettu irtisanoutui taannoin resurssipulan takia ja monikansalliset yhtiöt rahastavat sijaishuollossa.

NÄIN EI VOI JATKUA KANSALAISET....!!

ME VAADIMME LAPSEN EDUN TOTEUTUMISTA KÄYTÄNNÖSSÄ......NYT SAA JUHLAPUHEET RIITTÄÄ..!!


TEHDÄÄN YHDESSÄ HISTORIAA...!!
Pahinta on, että aivan liian monessa tapauksessa vanhenmmille ei edes kerrota syytä  pakkohuostaanottoon ja pakkosijoitukseen, ja jos kerrotaan, niin aivan liian monessa tapauksessa ne ”syyt”ovat niin absuurdeja ja niin epätodellisia ja niin maan perusteellisen perättömiä, että monet vanhemmat eivät tiedä itkisikö vaiko nauraisiko. Paitsi, että tilanteen kauheuden ja vakavuuden vuoksi ketään ei naurata.

Tämä tällainen pikemminkin tavaksi kuin poikkeukseksi muuttunut sosiaaliviranomaisten lainvastainen lasten kidnappaus- ja pakkohuostaanotto-toiminta on oitis pantava ”jäihin” ... eli stoppi tällaiselle touhulle heti laakista. Ja sitten on nopeasti mietittävä, miten toimitaan jatkossa ja miten saadaa laikia uudistettua niin, että tällainen törkeä bisneksenteko lapsilla (="lapsikauppaa") saadaan lopetettua tyystin, ja tärkeää on myös, että lainrikkomukseen syyllistyneet on saatava ikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
...................................................................

4. Miksi ja mikä on SLUT- sivusto?



Mistä SLUT- sivuston idea sai alkunsa? Mikä oli kimmoke?

Minä, Anne Margareta Lindell sain vuoden 2013 joulukun alussa tietooni netti-uutisista oululaisten kaksospoikien pakkohuostaanotto-tapauksesta. Aloin etsiä netistä lisää tietoa tapauksiesta ja löysin myös videon, missä tällainen pakkohuostaanotto-tilanne revähti eteeni kaikessa karmeudessaan. En ollut uskoa todeksi, että Suomessa, sivistysvaltiossa voi näin tapahtua. Koska tätä sivustoa voivat lukea myö varhaisnuoret, niin en voi kirjoittaa niitä sanoja, joita tuolloin suustani päästin, vaikka uskovainen olenkin, sillä pyhä viha lasten puolesta sai vereni tuolloin todellakin kuohumaa. 

Minussa siis heräsi eloon oikein varsinainen ”tiikeri-emo”. Nyt olen jo isoäiti, mutta koin selvän kutsun lähteä puolustamaan kynsin ja hampain väärin ja jopa tekaistuin perustein pakkohuostaanotettuja lapsia ja heidän perheitään

Seuraavaksi osuin facebooksivustolle, jonne pyysin saada lupaa myös kirjautua jäseneksi.  Käykää tekin katsomassa lukemassa tuota facebooksivustoa ja kirjautukaa jäseneksi (”kaveriksi”), linkki tässä: XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX  

Anne, tiedottaa 1.2. 2014 : Jouduin poistamaan k.o.linkin, koska sain tämä viestin ko. faceboksivuston ylläpidolta, Viesti kopioitu tähän alle cpy pastella:
...................................
"Lastensuojelun tilanne huolestuttaa-ryhmä", lyhyemmin Lth, ei ole tekemisissä tämän sivuston kanssa. Pyydämme poistamaan suoran linkin ryhmäämme väärinkäsitysten välttämiseksi. Terveisin Lth-ryhmän ylläpito
 ..................................
 Anne: ... että tämmöstä. 
...............................................................................................

5. SLUT - sivuston toimintakuva



SLUT- sivuston  toimintakuva

Sisältö:
1. Blogisivusto, ylläpito ja moderointi  
2. Mikä on aihepiiri, eli, mistä kirjoitellaan ja keskustellaan?
3. Mikä on Anne Lindellin rooli tällä sivustolla?
4. Onko pakko kirjoittaa ja kommentoida aina omalla nimellä?
5. Tekaistut nimet kirjoituksisa ja kommenteissa
.................

 1. Blogisivusto, ylläpito ja moderointi 

Aluksi avattiin (siis minä avasin) tämä meille kaikille lastensuojeusta huolestuneille oman blogisivuston, joka mielestäni toimii paremmin ja on helpommin ja on nopeammin moderoitavissa /editoitavissa (minä hoidan tämän puolen vapaaehtoisesti) kuin esim. kotisivu tai jokin muu internetpalvelusivu. Siis, painotan vielä, että tämä on tavallisille kansalaisille, asianosaisille ja miksei myös viranomaisille ja poliitikoille avoin sivu/kanava, jonne voivat kaikki lastensuojelusta huolestuneet kirjoittaa omista kokemuksista tai kertoa mielipiteitä tai esittää parannusehdotuksia tms. tai laittaa ilmoituksia tai avunpyyntöjä tai kommentoida edellisiin ( ja pyydän, kirjoittakaa miel. omalla nimellä). Komentit ja niihin vastaukset ilmestyvät sivulle vasta sitten kun olen ehtinyt eiditoida ne, joten älä hermostu. 


2. Mikä on aihepiiri, eli,mistä kirjoitellaan ja keskustellaan?

Siis tällä blogisivustolla pureudutaan pelkästään lastensuojelun negatiivisiin asioihin ja epäkohtiin.

Painotan vielä kerran, että täällä sivustolla EI keskustella lainkaan lastensuojelun onnistuneista ja myönteisistä kokemuksista, sillä varmasti pian tulee sellaisille oma kotisivu tai blogi, missä ne kansalaiset ja miksei myös viranomaiset voivat keskustella ja kirjoitella lastenpakkohuostaanotto- ja  ja lastensuojelukokeumuksitaan, joista  heillä on pelkästään myönteistä sanottavaa.
  
Suonette kai tämän kahtiajaon, että saadaan edes jotain tolokkua asiaan?

Painotan vielä kerran, että lastensuojelu (LaSu)on erittäin tärkeätä, ja sitä varten meillä tulee olla oikea ja toimiva lainsäädäntö, mutta nyt on lainsäädännössämme porsaanreikiä, jotka sallivat virnaomaisille lakien ja asetusten väärinkäytön, ja jopa törkeän väärinkäytön, näissä lastenusojeluasioissa: esim lapsen/lasten kidnappauksen kotoa tai päiväkodista, koulusta tms. ja lapsen/lasten etäännyttäminen joko toisesta tai molemmista vanhemmistaan. Tähän epäkohtaan haluna/haluamme muutosta, ja sitä varten tarvitaan lainmuutosta ja erittäin pikaisesti. Tilanne on enemmän kuin hälyttävä.
 

3. Mikä on Anne Lindellin rooli tällä sivustolla?

Minä, Anne Lindell, olen siis sivuston ylläpitäjä, editoija ja moderaattori eli eräänlainen ”työmyyrä” ja samalla myös ”seriffi”, joka myös estää tämän sivuston sabotoinnin (ja myös sesuroinnin), hakkeroinnin ja kaikenlaisen muunkin häiriköinnin (siksi henkilö- ja yhteistiedot on laitettava kirjoituksiin, jotka halutaan julkaista artikkelina ”trollien” estämiseksi). Ilman tätä ”ylläpitoa” tämä sivu ei toimi ... se on kuin kuollut. Joten, sorry, tiedän on vain yritettävä kestää minua. Mutta jos ja kun  teen virheitä ja kirjoitan palturia, niin oikaiskaa ihmeessä, sillä enhän minä voi ja kerkiä aina tarkistaa ihan jokaista tietoa ja sanaa. (kommentti-sarakkakeeseen voit näppärästi laittaa myös oikaisut ja muut yksityisviesti minulle, ja laita silloin loppuun maininta: ”Vain sinulle Anne, ei saa julkaista”).

 
4. Onko pakko kirjoittaa ja kommentoida aina omalla nimellä?

Tosikertomukset tms. voidaan kyllä julkaista pyynnöstä ja erityisestä syystä peitenimeillä. Jos kirjoittaja haluaa, niin ylläpito salaa myös kirjoittajan nimen (median lähdesojan salassapito lakiin vedoten), mutta toivotaan kuitenkin, että tällaisen mennettelyyn emme koskaan joudu turvautumaan. Sillä, kyllä sitä ainakin olettaisi, että Suomessa on sananvapaus ... ainakin lain mukaan pitäisi olla. Tällaisen salailun ymmärtää, esim. jos kysessä olevaa henkiöä on uhkailtu tai  kiristetty vaikenemaan, niin sellaisissa tapauksissa tietenkin suojelemme kirjoittajaa tai kommentoijaa. Joten ediotijalle (minulle) vain viestiä, jos nimeänne ei saa ed. syystä jukaista, vaan haluatte kirjoittaa esim. nimimerkillä.
 

5. Tekaistut nimet kirjoituksissa ja kommenteissa

Periaatteena on, että jos tapaus on ”tuore” eikä tapauksen nimitietoja (esim. virnaomaisten nimiä) ei ole aikaisemmin julkaistu missään mediassa, niin en suosittele niitten julkaisemista ensimmäiseksi tällä sivustolla, vaikkain nimet olisivatkin  ylläpidon tiedossa.

Kinkkisissä (vaikeissa) tapauksisa Anne ottaa kirjoittajaan yhteyttä ja neuvottelee ennen kirjoituksen julkaisemista, ja voi todella kinkkisissä tapuksissa jopa  konsultoida jotain lakimiesta, jotta kirjotukset eivat aiheuttaisi kirjoittajalle itselleen tia sivuston ylläpidolle mitään oikeudellisia seuraamuksia. Siis varovaisuutta kannattaa suosia, vaikka pidämmekin ”kynän” terävinä ja annamme palaa, niissä raameissa, mikä on laillisesti kansalaisille vapaassa demokratiassa sallittua.
.............................................................

6. SLUT - sivuston tavoitteet



Suomen Lastensuojelun Uhrien Tukisivun tavoitteet ovat:


1. Ylläpitää avointa tiedotus- ja mielipiteitten ja ajatustenvaihtokanavaa lastensuojelun uhreille ja lastensuojelusta huolestuneille.

Nopea tiedon leviäminen on tänä päivänä kaiken a ja o. Emme enää edes halua odotta seuraavan päivän lehteä tai edes iltauutisia, vaan tietoa on saatava mieluummin juuri silloin, kun meille itsellemme parhaiten sopii.

Facebook on myös hyvä, mutta, jos on paljon ”kaverieta”, niin silloin sieltä on todella vaikea löytää tähän aihepiiriin kuuluvia viestejä ja kirjoituksia, siis facebook on aika sekava ... ”sillisalaattia”.

Tämä blogi on ehkä paras mahdollinen tiedotus-, kirjoitus- ja mielipiteitten vaihtokanava SLUT-sivustoa ajatellen, koska tällaista blogimuodossa olevaa sivustoa ei noin vain voi sensuroida tai sabotoida. Negatiivisena puolena on blogimuodossa se, että materiaalin lisääminen sivulle vaatii aina editoinnin, siis jonkun ihmisen joka tekee sen.

Tavoitteena on ylläpitää blogia, joka olisi kaikille avoin (paitsi sabotijille ja öykkäreille). Siis, painotan vielä, että tämä sivusto ei ole ylläpitäjän blogi (Anne Lindellin blogi), vaan meidän kaikkien blogi, jotka olemme huolestuneista lastensuojelun nykyisestä tilasta Suomessa. Siksi kaikilla on kirjoitusvapaus tällä blogilla, ja vapaus kommentoida kirjoituksiin ja vapaus vastata kommentteihin.


2. Päättäjille tiedottaminen ja vettomuksien laatiminen:

 SLUT-sivuston kirjoittajat, kommentoijat, kirjautunet jäsenet, lukijat ja ylläpito on eräänlainen "jengi", "yhteisö", "tiimi", ja toivottavasti me tulemme tekemään tarvittaessa useita yhteydenottoja suoraan päättäjiin ja muihin vaikutusvaltaisiin instansseihin, ja toivottavasti tulemme lähettämään vetoomuksia väärin ja jopa tekaistuin perustein pakkohuostanotettujen lasten ja heidän perheittensä puolesta ja auttamiseksi, jotta tarvittava lainuudistus saataisiin nopeasti aikaiseksi, ja että päättäjät toimisivat kukin oman toimivaltansa suomin edellytyksin siten, että tämä yleisesti ja laajalti paheksumista herättänyt sosiaaliviranomaisten (joskun jopa poliisien avustamana) pakkohuostaanotto-toiminta saadaan heti laitettua ”jäihin” ja lopetettua kunnes uudet ohjeet ja menetteleytavat saadaan selvitettyjä ja uudet ohjeet jaettua viranomaisille.


4. Järjestää tai tiedottaa tiedotustilaisuuksista, kokoontumisista,  mielenilmaisuista (mielenosoituksista)

Suunnitteilla on esim. järjestää mielenilmaisu viimeistään toukokuussa Eduskuntatalon edessä 18. 5. 2014.


5.  SLUT - yhteisön motto ja päätavoite

Vuoden 2013 alussa lanseerasin  markkinoille lanseeraamani uuden sananlaskun: ”Etiäppäin sano pässi ko seinää puski !”, jota nyt me kaikki pitäkäämme mottonamme. Muskettisotureilla oli motto: ”Yksi kaikkien puolesta ja kaikki yhden puolesta”, mutta me sanomme , että: ”Kaikki lasten ja perheitten tukemisen puolesta!

Päätavoitteenamme on lastensuojelun, lasten pakkohuostaanoton, viranomaisten valtuuksien ja  ilmiantomenettelyn lainsäädänön uudistaminen väärinkäytösten ja rikkomusten ehkäisemiseksi. Tässä oli lyhykäisesti pääkohdat.

Blogiarkiston otsakkeissa (1-20) tulee varmaankin olemman kirjoituksia, joissa näihin epäkohtin puututaan laajemmin ja tarkemmin.

Periksi ei anneta ennenkuin muutos tulee tähän lastensuojelun kriisitilanteeseen ja pakkohuostanoton ja pakkosijoituksen mätäpaise saadaan puhkaistua ja syylliset rikkomuksiin ja väärinkäytöksiin sadaan oikeuden eteen tuomittavaksi

7. Kertomuksia, järkyttäviä videoita pakkohuostaanotoista



Sisältö:
1. Oulun kaksospoikien tapaus, Janus Putkonen (29.1. -14)
2.

....................
                           Tiedote, kesä 2015

        Kaksoispojat ovat vihdoinkin päässeet kotiin! 
..................
1. Oulun kaksospoikien tapaus - Kuhelan perheen tragedia 


28.1.2014, Verkkomedia.org
Toimittaja: Janus Putkonen

Oulun kaksospoikien poliisikohtelusta syntyi tammikuussa skandaali, jonka jälkeen perheen yhteydenpitoa poikiin on ''rajoitettu rankasti''. Viranomaisten väkivaltainen tarttuminen poikiin ei tapahtunut vain tuolloin, kuten nyt julkaistu video osoittaa. Verkkomedian haastattelussa perheen isä ja tukihenkilö.

Katso uusi video: Oulun kaksospojat toistuvasti viranomaisten riepottelussa - Lue myös isän haastattelu!
Kurhelan perheen kohtalo on noussut keskipisteeseen Suomen lastensuojeluun liittyvässä keskustelussa. Verkkomedia toi julkisuuteen tammikuun alussa runsaasti huomiota keränneen huostaanottovideon ja uutisen, jossa Kurhelan kaksospojat viedään viranomaisten toimesta järkyttävällä tavalla pois kotoaan vanhempien ja perheen muiden lasten keskeltä.
Uutinen (VM 6.1.2014) on luettu noin 230 000 kertaa ja videota on katsottu tammikuun aikana Youtubessa reilut 400 000 kertaa:
Ikävä kyllä muutama viikko sitten videolta näkemämme viranomaisten voimatoimi ei ollut ainoa perheen kokema vastaavan kaltainen tapahtuma.
Perheen vanhemmat tallensivat videolle myös toisen karmaisevan tilanteen, jossa voimatoimiin ryhtyen sosiaalitoimen päivystävä henkilökunta raahasi vastustelevan pojan ajoneuvoon ja kuljetti sijoituspaikkaansa. Tilanne tapahtui 16.9.2013 ja sitä edelsi poikien karkaaminen kotiinsa heille osoitetusta "Onnelan" sijoituspaikasta.

Kaksospoikien vanhemmat Ritva ja Jan-Erik Kurhela. Kuvakaappaus Ps:n uutisartikkelin videosta.

Perheen isää on vaadittu olemaan julkaisematta nyt Youtubeen ladattua videota. Myös Verkkomediaa on parjattu kovasanaisesti valtamedian ja viranomaisten toimesta kun edellinen video levitettiin yleiseen tietoisuuteen. Videon julkaisun jälkeen tammikuun aikana perheen yhteydenpitoa kaksospoikiin on myös rajoitettu "rankimmalla tavalla", ja nyt myös muita lapsia uhataan viedä perheensä parista.
Perheen vaikea nykytilanne siis tarkoittaa, että toiveestamme huolimatta edellisen videon keräämä runsas julkisuus ei ole onnistunut ainakaan toistaiseksi ratkaisemaan Kurhelan perheen hankalaa tilannetta. Perheen mukaan julkisuus on kuitenkin auttanut heitä valtavasti heidän taistellessan lastensa puolesta.
Haastattelimme Jan-Erik Kurhelan, kaksospoikien isän, joka kertoi Verkkomedialle, että kaksospoikien kohtelu on aiheuttanut perheessä yleistä pahoinvointia ja että painajaiset sekä unettomuus vaivaavat lapsia. Perhe on jätetty yksin ahdinkoon ilman ammattiauttajia. Isän haastattelu julkaistaan alla kokonaisuudessaan.
Verkkomedialle tilannetta kommentoinut ja videot nettiin ladannut tukihenkilö Tuomas Pellonperän kertoo Kurhelan perheen tarvitsevan edelleen kaikkea mahdollista tukea.

Päivitys: Sosiaalitoimen työntekijän toiminnan kyseenalaistamiseksi on avattu myös adressi, mutta adressi poistettiin 28.1. adressit.com -sivuston ylläpidon toimesta.
Päivitys 29.1. klo 18:15 - Lue myös:

Katso uusi video lasten kokemasta viranomaiskohtelusta Oulussa:
Videon linkki: http://www.youtube.com/watch?v=ePPkYcxU11M

Verkkomedian haastattelussa perheen isä Jan-Erik Kurhela
Millaiset tapahtumat edelsivät videolla nähtyä tilannetta? Oliko teille annettu selkeä käsitys ja perustelut siitä miksi huostaanotto tehtiin? Vietiinkö molemmat pojat ja miten tilanne sitten eteni? Annettiinko vanhemmille aikaa tai mahdollisuutta valmistella lasta/lapsia tilanteeseen? Kiirehtivätkö viranomaiset ratkaisuissaan?
Jan-Erik Kurhela: Pojat haettiin kotoa tapahtumahetkellä siksi, että olivat ikävän vuoksi karanneet koulusta kotiin tapaamaan sisaruksia ja vanhempia. Kun sossut tulivat hakemaan poikia, he ilmoittivat ensimmäisenä, että heillä on kiire ja haku pitää tapahtua nopeasti.
Kun pojat eivät meinanneet lähteä päivystävien sossujen mukaan, olivat sossut viemässä ensin toista ja myöhemmin olisivat tulleet hakemaan toisenkin pojan, koska toinen lähti sossuja karkuun läheiseen metsään. Yritimme ehdottaa, että pojille annettaisiin hieman enemmän aikaa lähtemiseen ja hakisivat molemmat pojat myöhemmin, mutta se ei ollut edes vaihtoehto sossuille, eikä näin ollen annettu minkäänlaista mahdollisuutta valmistella poikia tilanteeseen.
Viranomaisille merkitsi todellakin vain kiire tilanteessa, joka näkyy videollakin heidän asenteesta.
Verkkomedia: Millainen viranomaistoiminta olisi mielestänne ollut oikeutettua? Onko poika puhunut kokemuksistaan koskien automatkaa ja sen jälkeistä tilannetta?
Jan-Erik Kurhela: Olisimme halunneet nähdä tilanteessa sellaista viranomaistoimintaa, jossa olisi mietitty yhdessä tapaa, jolla lapset viedään takaisin "epäonnelaan" ilman minkäänlaista väkivaltaa, lapsen edun mukaisesti.
Lapselle olisi pitänyt antaa lähtemiseen riittävästi aikaa, että olisi myös ehditty puhua pojille tilanteesta ja valmistella lähtöä huolellisesti. Näin oltaisiin vältytty ikävältä tilanteelta, joka nyt ikuistettiin videolle.
Pojat ovat puhuneet automatkasta, että heitä olisi pidetty voimakkaasti kiinni, mutta sen jälkeisestä tilanteesta eivät ole puhuneet vaan mielellään ovat halunneet unohtaa vaikenemalla.
Verkkomedia: Miten olette käsitelleet videoilla nähtyjä tapahtumia perheen kesken, oletteko saaneet ulkopuolista apua? Onko tapahtumat vaikuttaneet perheenne muiden lasten turvallisuuden tunteeseen? Jos oireita on ollut, millaisia?
Jan-Erik Kurhela: Videota ei ole näytetty lapsille, vaikka he ovat sillä hetkellä tilannetta seuranneetkin vierestä. Lapset ovat itse myöhemmin ottaneet tilanteen esiin ja sitä on käsitelty puhumalla niinkuin myös koulussa ovat puhuneet todella paljon asiasta. Ulkopuolista apua emme sen kummemmin ole saaneet.
Tapahtumat ovat vaikuttaneet muiden lasten turvallisuuden tunteeseen siten, että yöllä ovat itkeneet, nähneet pahoja unia ja sanoneet pelkäävänsä, että heidätkin tullaan hakemaan. 4-vuotias poikamme ei uskalla alkaa tapahtumien jälkeen nukkumaan, ilman että aikuinen on vieressä tai lähellä, kun pelkää, että joku tulee kotiimme.
Verkkomedia: Miten kaksospoikanne voivat tänään ja mikä on heidän nykyinen tilanteensa? Onko muita lapsia uhattu myös huostaanotolla ja miksi vain pojat vietiin perheestä? Oletteko saaneet perusteluja ja mikä on oikeudellinen tilanteenne?
Jan-Erik Kurhela: Tämänhetkisestä kaksospoikien tilanteesta emme paljon tiedä, kun yhteydenpitoa on rajoitettu videon julkaisun jälkeen rankimmalla mahdollisella tavalla.
Emme saa olla poikiin yhteydessä kuin valvotusti tavata "epäonnelan" tiloissa tiistaina ja torstaina 2 tuntia. Pojilta on otettu heidän omat puhelimet pois, tabletti on otettu pois, kouluun eivät ole päässeet videon julkaisun jälkeen eikä minkäänlaista mahdollisuutta ole kotilomiin.
Pojille on soiteltu ja niillä tuntuu olevan nyt todella ankeat oltavat. Muitakin lapsia on uhattu huostaanotolla, kun ovat myöhästelleet koulusta ja läksyjä ollut tekemättä.
Poissaolot ovat osittain myös vääristelty näyttämään todella rajuilta ja pojat vietiin pois siksi, että tukiperheäiti Annikki Vanhala teki isästä pahoinpitelyilmoituksen, johon myöhemmin on tullut poliisitutkinnan jälkeen syyttämättäjättämispäätös.
Perustelut ovat muuttuneet useaan otteeseen. Tilanne on tällä hetkellä se, että sekä pojat, että vanhin tyttäremme on huostaanotettu hallinto-oikeuden päätöksellä.
Verkkomedia: Onko saamanne kattava julkisuus auttanut tilannetta, ja millaisia kokemuksia perheenne on saanut ulostulostaan?
Jan-Erik Kurhela: Julkisuudesta on ollut valtava apu, koska näyttää siltä, ettei oikeutta ala muulla keinolla saamaan kuin julkisuudella. Tukijoita on tullut paljon ja tilanne on herättänyt valtavan määrän keskustelua sosiaalisessa mediassa.


Videoiden julkaisija, tukihenkilö Tuomas Pellonperä kommentoi:
Nyt julkaistussa videossa on taustalla poikien karkureissu kotiinsa. Samalla tavalla, kuin ensimmäisessäkin. Molemmat pojat vietiin ja lasten isä sai pojat lopulta autoon puhumalla. Viranomaiset vetosivat tässä tilanteessa siihen, että heillä on kiire toisaalle, ja siksi ilmeisesti eivät käyttäneet aikaa lasten saamiseksi autoon. Eivät sitä kyllä käyttäneet ensimmäisessäkään videossa:
Viranomaisilla ei ole kiinnipito-oikeutta lapseen. Ei varsinkaan tuolla tavalla, kuten videosta näkyy. Lapsia pitää kohdella hyvin eikä kiire saa olla näissä tilanteissa veruke moiselle toiminnalle. Aikaa pitäisi käyttää niin paljon, kuin lapsi sitä tarvitsee. Lapsen etu, se ei näy lasten saamassa kohtelussa.
Olen myös kuullut, että videonauhan kuvaamisen jälkeen kyseinen sosiaalityöntekijä oli soittanut perheen isälle. Hän oli sanonut, jotta jos tämä julkaisee videoita hänestä, hän pitää huolen siitä, että isä saa syytteen. Näin kävikin ensimmäisen videon jälkeen. Ensin koittivat siis hiljentää perhettä, olisiko syynä ollut se, että tiesivät tehneensä väärin? (Tämä spekulaatio, mutta aiheellinen mielestäni). Sitten nostivat syytteen.
Lisäksi videoiden julkaisu on aiheuttanut sen, että lasten ja vanhempien yhteydenpitoa on rajoitettu entisestään. Ei sekään ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Julkaisemisten jälkeen on Kurhelan perhe saanut valtavasti ltukea. He kertovat saaneensa lisää voimia jatkaa taistelua lastensa puolesta. Videoiden julkaiseminen on siis ollut erittäin tärkeää. Tärkeys on tullut huomattua myös julkisuudessa mediahuomion osalta.
Lastensuojelun keskusliitto penää nyt muutoksia lastensuojeluun ja sosiaali- ja terveysministeriöön tuli vauhtia. Julkaisut, kuten olen sanonut, eivät välttämättä ole lapsen edun mukaista juuri sillä hetkellä, mutta kun asioita katsotaan pitkällä aikavälillä, tästä saadaan aikaan keskustelua ja sitä kautta myös muutoksia.
Niin se lasten etu toteutuu ja asiat korjaantuvat. Tämä vaatii työtä, mutta ilman näitä ”herättelyjä” ei mitään olisi tapahtunut. Tästä laitan pääni pantiksi.
Tämä on ainoa tapa näyttää kansalle ja päättäjille, että missä tilassa lastensuojelu ihan oikeasti ja monilta osin maassamme on. Hyvää tehdään paljon, mutta yksikin tällainen ylilyönti, jossa lapsia kohdellaan kaltoin, on aivan liikaa!

Lisätietoa perheen tilanteessa luettavissa:
Perhe kohuvideon takana: Taistelemme pojistamme (Uutissivusto - Perussuomalaiset)
.........................................................................................